Poliisi suhtautuu murtohälyttimiin positiivisesti ja tilastojen mukaan hälyttimellä varustettuihin asuntoihin murtaudutaan hyvin harvoin. Päätös hankinnasta tulee kuitenkin jokaisen tehdä omista lähtökohdistaan. Omaisuuden määrästä riippumatta tulee arvioida sitä, miten hälytin vaikuttaa asuinmukavuuteen ja turvallisuuden tunteeseen. Nämä ovat hyvin henkilökohtaisia asioita ja naapurit saattavat päätyä erilaiseen ratkaisuun, silti molemmat ovat oikeassa.
Omat ratkaisunsa kannattaa miettiä tietyin väliajoin uudestaan. Omaisuuden määrä tyypillisesti lisääntyy ajan kuluessa ja omat arvotkin saattavat muuttua erilaisissa elämäntilanteissa. Toisaalta laitteistojen tekninen kehitys ja hintojen lasku saattavat vaikuttaa siihen, että hankintapäätös tulee ajankohtaiseksi jossain vaiheessa.
Miten rikoksentekijät valitsevat kohteensa?
Jokaisella rikoksentekijällä on oma tapansa miettiä asiaa, mutta jonkinlaisia yleistyksiä voi tehdä. On olemassa kaksi tekijää, joista rikoksentekijä on kiinnostunut. Näitä ovat pieni kiinnijäämisriski ja käsitys siitä, että kohteesta saa hyvän saaliin. Nämä tekijät yhdistyvät esimerkiksi omakotiasunnossa, jonka takapiha on niin suojainen, että rikoksentekijä voi muiden katseilta rauhassa liikkua tekemässä havaintoja lukituksen tasosta ja mahdollisesti ikkunan kautta näkyvästä omaisuudesta.
Kohteita ei yleisen käsityksen mukaan tarkkailla kovin pitkiä aikoja, vaan siihen saatetaan käyttää vain muutamia minuutteja. Oven takana kuunnellaan asunnosta kuuluvia ääniä, kurkitaan sisään ikkunoista tai postiluukusta ja viimeiseksi soitetaan ovikelloa.
Milloin asuntomurtoja tehdään?
Rikoksentekijän tavoitteena on löytää asunto, jonka asukkaat ja eivätkä edes naapurit ole kotona. Tämä usein onnistuu parhaiten arkipäivänä keskellä päivää kun asukkaat ovat töissä ja lapset koulussa. Loma-ajat ja etenkin kesälomien aika ovat rikoksentekijöiden suosiossa samasta syystä. Suurin riski joutua asuntomurron kohteeksi on touko-syyskuu arkipäivänä keskellä päivää.
Mitä asunnoista anastetaan?
Kaikkein halutuinta on käteinen raha, sillä kaiken muun omaisuuden osalta rikoksentekijä joutuu näkemään vaivaa sen vaihtamiseksi rahaksi. Lisäksi anastetun omaisuuden arvo on vain murto-osa oikeasta arvosta. Käteisen rahan lisäksi kiinnostavaa on pienikokoinen ja arvokas omaisuus, kuten luottokortit, pankkitunnukset, korut, matkapuhelimet, kannettavat tietokoneet jne. Huonekaluja ja isompia esineitä, kuten televisioita varastetaan harvemmin. Isojen esineiden kantaminen herättää huomiota ja aiheuttaa erityistä vaivaa rikoksentekijälle.